Ylioppilaskunta suunnannäyttäjänä

Kevään korvilla keskustelun aiheeksi nousee jälleen vuotuiset toiminta-avustukset. 28.1.2010 voimaan astuneen ohjesäännön mukaan aine- ja tiedekuntajärjestöt ovat oikeutettuja toiminta-avustuksen perusosaan, jonka lisäksi on mahdollista saada toiminnan pistetytyksen perusteella lisäosa. Samaan pykälään on lisätty myös klausuuli, jonka nojalla lisäosa on mahdollista jättää myöntämättä, jos alayhdistyksen talous on toistuvasti huomattavan ylijäämäinen, eikä voida osoittaa hyväksyttävää säästämisen kohdetta.

Sen suuremmin en aio puuttua edellä mainitun pykälän tulkinnanvaraiseen sanamuotoon, vaan otan esille merkittävämmän seikan. TYY rajoittaa myönnettävän toiminta-avustuksen suuruutta alayhdistyksen ylijäämäisyyden perusteelle, vaikka sen oma talous on samaan aikaan reilusti plussan puolella. Ylioppilaskunta tuntuu ajattelevan, ettei sen tarvitse perustella oman taloutensa ylijäämäisyyttä, vaikka se edellyttää sitä omilta alayhdistyksiltään.

Hyvänä esimerkkinä tästä epäkohdasta on maaliskuun edustajiston kokouksessa esitetty ponsi, jonka tarkoitus oli velvoittaa ylioppilaskunnan talousarviota 2011 valmistelevat tahot huomioimaan vuosien 2008 ja 2009 budjetoitua suuremmat ylijäämät jäsenmaksun määrää pienentävänä ja tulevia korotuksia estävänä. Tätä edustajisto ei kuitenkaan halunnut hyväksyä. Kokouksessa perusteltiin hylkäämistä muun muassa sillä, että mahdollisia isompia hankintoja varten on hyvä olla säästössä rahaa. Tulevia hankintoja ei kuitenkaan sen tarkemmin yksilöity. Ylioppilaskunnan varsinaisen toiminnan tuloksen ollessa yli 30 000 € ylijäämäinen, olisi sen syytä näkyä myös jäsenmaksun suurudessa!

On vain positiivista, että TYYn taloutta on hoidettu vastuullisesti, ja se on tällä hetkellä hyvällä tolalla, mutta ylijäämäisyys pitäisi pystyä perustelemaan samalla tavalla kuin ylioppilaskunta edellyttää omien alayhdistystensä tekevän. Tämän pitäisi olla itsestään selvää, kun mässäillään jäsenistön rahoilla.

Ylioppilaskunta näyttää kuitenkin ajattelevan, ettei sillä ole velvollisuutta tarkistaa jäsenmaksun suuruutta, vaikka sen tulos olisikin reilusti ylijäämäinen. Samaan aikaan isoimmilta ainejärjestöiltä leikataan alayhdistysavustuksia pois tismalleen samalla perusteella. Ylioppilaskunnan osalta ylijäämän tuottaminen on siis hyväksyttävää, mutta ainejärjestöjen osalta ei!

Kun jäsenmaksuja kerätään automaatiojäsenyyden turvin, tulisi suuruudesta päätettäessä huomioida ylioppilaskunnan talouden ylijäämäisyys kohtuullistavana perusteena. Onhan perustuslakivaliokuntakin lausunut kohtuullisen jäsenmaksun puolesta, joten ei olisi pahitteeksi, että ylioppilaskunnan omissa säännöissäkin huomioitaisiin tämä näkökohta.

Kesää odotellessa

Edustajisto on kokonunut tämän lehden ilmestyessä viimeisen kerran (22.4.), joten hommat alkavat olla tämän kevään osalta vähitellen paketissa. Kohta on siis kesä ja sen jälkeen taas syksy, jolloin edustajistoryhmän työ jatkuu tuttuun tyyliin.

Syksyllä tiedekunnan ovista kävelee sisään kokonaan uusi vuosikurssi. Fuksien mukana tulee jälleen aktiivisuutta ja tuoreita näkökulmia, joten otetaan heidät innolla mukaan vaikuttamaan ylioppilaskuntamme yhteisiin asioihin!

Mukavaa kesänodotusta!

Tuomas Fonselius
Ryhmäpuheenjohtaja
Edustajistoryhmä Lex

Kirjoitus on julkaistu LexPressissä 2/10

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s