Ylioppilaskunta opiskelijan asialla

Ylioppilaskunnat ovat opiskelijaliike. Ne eivät voi eivätkä saa olla yhteiskunnallisia mielipideautomaatteja, jotka edustavat opiskelijoiden mielipidettä asiassa kuin asiassa.

Opiskelija ei nimittäin voi äänestää jaloillaan ja erota, jos ylioppilaskunnan kyhäilemät lausunnot eivät sovi yhteen tämän omien ajatusten kanssa. Yliopistolaki kun vaatii, että jokaisen yliopistossa opiskelevan on pakko kuulua ylioppilaskuntaan ja maksaa sille vuosittain jäsenmaksua.

Ylioppilaskunnan tehtävä on olla opiskelijan ääni ennen kaikkea opiskeluun ja opiskelijan arkeen kiinteästi liittyvissä asioissa. Nyt ylioppilaskunnat tuhlaavat kuitenkin resurssejaan monenlaiseen toimintaan, jota tavallinen riviopiskelija ei tunne omakseen.

Moni opiskelija tuskin kaipaa 1960-luvun yltiöpolitisoitunutta yliopistoa tai radikaalia ylioppilaslehteä. Sen sijaan nykyopiskelija kaipaa 2000-luvun yliopistoa, jossa hänellä on mahdollisuus osallistua laadukkaaseen opetukseen järkevän kokoisissa ryhmissä ja tehdä tiedettä asiantuntevassa ympäristössä.

Hän kaipaa mahdollisuutta valmistua kohtuullisessa ajassa ilman kohtuuttomia taloudellisia uhrauksia. Hän kaipaa sellaisia sisäänottokiintiöitä, että hän voi luottaa työllistymiseensä.

Sitoutumattomana opiskelija-aktiivina voin mielestäni vaikuttaa näihin asioihin parhaiten oman opiskelijataustani kautta, oikeustieteen opiskelijana, ilman puolueiden niskaan heittämiä ohjelmia.

Ylioppilaskuntien sitoutumattomat edustajistoryhmät muodostuvatkin useimmiten saman aineen opiskelijoista, jolloin myös linkki omiin äänestäjiin on kiinteä: oikeustieteilijää on äänestänyt oikkari ja kauppatieteilijää kylteri.

Sitoutumattomana opiskelija-aktiivina haluan ajaa yliopistolla minun ja opiskelijatovereitteni etua opiskeluun liittyvissä asioissa. Kun haluan vaikuttaa kehitysyhteistyöhön, teen sen kehy-järjestöjen kautta enkä tarvitse väliin ylioppilaskuntaa. Sitoutumattomuus ei tarkoita, etteikö opiskelija olisi valveutunut kansalainen.

Tämän päivän opiskelija ei halua lukkiutua kotona oppimaansa poliittiseen agendaan tavoitteenaan paikka puoluejohdossa. Hän ei halua myöskään kuluttaa arvokasta aikaansa mielenosoittamiseen Yliopistonmäellä tai keskustella tuntikausia sopivasta kopiopaperilaadusta.

Sen sijaan tämän päivän opiskelija haluaa vaikuttaa aidosti omien opintojensa laatuun ja opiskelijan arjen toimivuuteen. Tällaiseen vaikuttamiseen ei ylioppilaskunnassa tarvita puoluepoliittista taustaa.

 Teemu Oksanen
puheenjohtaja,oikeustieteilijöiden sitoutumaton Ryhmä Lex

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 16.10.2011 Vastapari-palstalla vastineena demariopiskelijoiden Miikka Pajulan mielipidekirjoitukseen. Molemmat kirjoitukset ovat luettavissa TS:n nettisivuilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s