1 § Ylioppilaskunnan tulee valmistautua pakkojäsenyyden poistumiseen

vaaliteema1

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden kohtalo on nyt ensimmäistä kertaa aikoihin nousemassa valtakunnalliseen keskusteluun myös opiskelijaliikkeen sisällä.  Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys perustuu tällä hetkellä yliopistolakiin, jonka mukaan kaikki perustutkinto-opiskelijat kuuluvat ylioppilaskuntaan.  On selvää, ettei jäsenyydelle ole enää kestäviä perusteita sen rikkoessa räikeästi perustuslain takaamaa yhdistymisvapautta.

PL 13§: ”Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan.”

Lisäksi perustuslain esitöiden mukaan yhdistymisvapautta turvaavan perustuslainsäännöksen voidaan katsoa puoltavan pidättyvää suhtautumista pakkojäsenyyteen myös julkisoikeudellisissa yhteisöissä, jollainen ylioppilaskunta katsotaan olevan.

Ammattikorkeakoululain säätämisen yhteydessä perustuslakivaliokunta linjasi viime vuonna erittäin vahvasti, ettei pakkojäsenyyden ulottamiselle ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntiin ollut perusteita (PeVL 24/2014).  Juuri tämä lausunto on avaamassa keskustelua myös ylioppilaskuntien pakollisen jäsenyyden osalta.

opiskelijatkansalaistorillaAmmattikorkeakoulujen opiskelijakuntien ja yliopistojen ylioppilaskuntien tehtävät ovat käytännössä samat. Molempien
toiminta kulminoituu edunvalvontaan ja opiskelijaedustajien nimeämiseen.  Perustuslakivaliokunta nimenomaan korosti, etteivät nämä tehtävät ole riittävä peruste negatiivisesta yhdistysvapaudesta poikkeamiselle.  Tällä hetkellä ainoa merkittävä ero opiskelijakuntien ja ylioppilaskuntien välillä onkin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS.  Opiskelijaterveydenhuolto on jakautunut kahteen leiriin; yliopisto-opiskelijoille terveydenhuollon järjestää YTHS ja ammattikorkeakouluopiskelijoille opiskelupaikkakunta.  Julkisen terveydenhuollon ollessa jatkuvien leikkausten kohteena, on ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto selvästi YTHS:n palveluita huonompaa ja tämä luo merkittävän yhdenvertaisuusongelman eri korkeakouluopiskelijoiden välille.  Ammattikorkeakoululain uudistamisen yhteydessä yhtenä tavoitteena oli juuri ulottaa YTHS myös ammattikorkeakouluopiskelijoille, joka olisi toteutettu pakkojäsenyyden avulla. Valiokunta kuitenkin totesi lausunnossaan, ettei YTHS:n laajentaminen ammattikorkeakouluopiskelijoille luo perusoikeuksien rajoittamisedellytysten kaltaista perustetta pakkojäsenyyden ulottamiselle ammattikorkeakouluopiskelijoita koskevaksi, sillä opiskelijoiden terveydenhoitopalvelut pystytään toteuttamaan heille myös muilla keinoin.

Valiokunnan mukaan ainut peruste ylioppilaskuntien pakkojäsenyydelle onkin tällä hetkellä ylioppilaskuntien historiallinen tausta.

Ylioppilaskunnat ovat kuitenkin luisuneet kauas alkuperäisestä tarkoituksestaan, eikä historiallista perustetta voida pitää enää kestävänä. Tästä nouseekin esille kysymys korkeakouluopiskelijoiden yhdenvertaisuudesta:

Voidaanko kahteen pitkälti samanlaiseen instanssiin soveltaa kahta eri järjestelmää?

Vastaus on yksiselitteisesti ei.  Tämän ovat todenneet jo monet oikeusoppineet, poliitikot, sivistysvaliokunta sekä tietenkin perustuslakivaliokunta. Alkaakin olla selvää, että Suomi on seuraamassa Ruotsin esimerkkiä ja poistamassa ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden seuraavan kerran, kun yliopistolaki avataan käsittelyyn.

Miksi pakkojäsenyyden poistumiseen tulee varautua? 

Ylioppilaskuntien talous perustuu jäsenten maksamalle vuosittaiselle jäsenmaksulle.  TYYllekin jäsenmaksun välitön poistuminen aiheuttaisi lievästi sanottuna merkittäviä ongelmia, sillä lähes 90% TYYn vuosittaisista tuloista tulee jäsenmaksutuloista.

Y-liikettä kutsutaan usein juuri EI-liikkeeksi vaihtoehdottomuutensa ja muutosvastarintansa vuoksi.  Pakkojäsenyyden osalta peli on pitkälti jo ratkaistu, jonka vuoksi olisi äärimmäisen tärkeää alkaa vaikuttaa, miten TYYn toiminta turvataan pakkojäsenyyden poistuttua.

Ensinnäkin TYYn tulisi ravisuttaa y-liikettä aloittamalla itse keskustelu jäsenyyden tulevaisuudesta.  On äärimmäisen tärkeää, että juuri opiskelijat itse osallistuvat tähän keskusteluun ja tarjoavat eri vaihtoehtoja.  Ei ole missään nimessä selvää, miten ylioppilaskuntien toimintaa rahoitetaan pakkojäsenyyden poistumisen jälkeen vaan juuri tähän on löydettävä mahdollisimman toimiva ja taloudellisesti tehokas ratkaisu.  Tulevatko ylioppilaskuntien tulot ainoastaan vapaaehtoisista jäsenmaksuista vai alkaako esimerkiksi yliopisto rahoittamaan lisäksi ylioppilaskuntien toimintaa?  Voidaanko yritysyhteistyöllä mahdollisesti paikata jäsenmaksutulojen jättämää vajausta?  TYYllä on taustallaan myös merkittävä omaisuus, jonka käyttöä tulisi alkaa suunnitella toiminnan tukemiseksi.  Niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin, ei jäsenmaksujen jättämää vajausta voi korvata täysin omaisuuden tuotoilla tämän rapauttaessa suuremmin vielä ylioppilaskunnan talouden ja toiminnan tulevaisuuden.

Toinen tärkeä kysymys on YTHS:n tulevaisuus.  On tärkeää tiedostaa, ettei pakkojäsenyyden poistuminen suinkaan tuhoaisi säätiön rahoituspohjaa, sillä tälläkin hetkellä TYY kerää jäsenmaksun yhteydessä YTHS-maksun ja tilittää sen läpimenoeränä suoraan YTHS:lle. Opiskelijarahoitusosuus voitaisiin siten pakkojäsenyyden poistuttua edelleen kerätä korkeakouluopiskelijoilta esimerkiksi veroluonteisella maksulla.  Tässä kohtaa myös ammattikorkeakoulujen opiskelijat olisi luonnollista saattaa osaksi YTHS:n palveluita, jolloin nykyisenkaltainen kahden järjestelmän malli poistuisi ja opiskelijoiden yhdenvertaisuus parantuisi merkittävästi terveydenhuollon osalta. Opiskelijaterveydenhuolto on jo nyt osittaisessa epävarmuuden tilassa sote-uudistuksen alla, jonka vuoksi on äärimmäisen tärkeää ehkäistä jäsenyyden poistumisen luoma epävarmuustila tarjoamalla siihen ratkaisua jo etukäteen.

YTHS on yksi parhaista opiskelijoille tarjottavista palveluista ja sen tulee ehdottomasti säilyä edelleen entisellään myös tulevaisuudessa.

TYYn tulee alkaa aidosti miettiä toimintaansa jäsenyysmaksutulojen merkittävästi vähentyessä.

Meidän tuleekin yhdessä pohtia, mitkä toiminnot kuuluvat juuri TYYn ydinpiiriin ja minkä takia ylioppilaskunnat ovat olemassa.  Näihin kysymyksiin tulee löytää selvät vastaukset, jotta opiskelijat liittyvät myös tulevaisuudessa sen jäseniksi.  Pakkojäsenyyden poistuessa TYYn tulee todellisuudessakin olla olemassa juuri opiskelijoitaan varten ja pystyä perustelemaan toimintaansa jokaiselle rivijäsenelle, kun opiskelijoilla on aito mahdollisuus äänestää jaloillaan.

Ylioppilaskuntien merkitystä ei voi missään tapauksessa väheksyä, joten emme missään nimessä halua nähdä TYYn kuihtuvan säännöllisten jäsenmaksutulojen kadotessa. Ylioppilaskunnan tärkeän  edunvalvontatyön tulee jatkua myös jäsenyyden tultua vapaaehtoiseksi.   Siirtymäpolusta on saatava mahdollisimman mutkaton ja juuri ylioppilaskunnilla on askelmerkit tähän.

Sami-Petteri Seppä
Ryhmä Lexin edustajistovaaliehdokas

Tällä viikolla blogissa on vuorossa ”Vaaliteemojen viikko”, jonka aikana Ryhmä Lexin edustajistovaaliehdokkaat taustoittavat vaaliteemoja. Seuraavaksi vuorossa teema 2 § Edunvalvonta eturintamassa.

Sähköiset edustajistovaalit järjestetään 3.-4.11.2015 ja ennakkoäänestys 26.-29.10.2015. Ryhmä Lexin ehdokkaat löydät numeroilla 284-329. #sinunarvoisesiryhmälex #lexmennään

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s