Eurovaalit ovat täällä, oletko valmis?

Hyvää vaalikevättä kaikille! 

Ennakkoäänestys Euroopan Unionin parlamenttivaaleissa on nyt käynnissä. Suomesta valitaan parlamenttiin 13 europarlamentikkoa eli meppiä. Kyseiset henkilöt yhdessä 738 muun parlamentin jäsenen kanssa edustavat meitä, unionin kansalaisia, seuraavan viiden vuoden ajan. Kuten Suomen eduskunnan, myös parlamentin tehtävänä on säätää lakeja, eli unionin tapauksessa asetuksia, direktiivejä sekä päätöksiä. Lisäksi parlamentilla on erityinen valvontavastuu, eli se valvoo lähes kaikkien unionin toimielinten toimintaa ja huolehtii siitä, että kaikessa unionin toiminnassa noudatetaan demokratiaa.  

EU:n suuresta merkityksestä huolimatta äänestysprosentti on parlamenttivaaleissa ollut tasaisen laskeva. Ensimmäisissä parlamenttivaaleissa lähes 62 prosenttia unionin silloisista kansalaisista käytti äänioikeuttaan, vuonna 2014 luvun ollessa kaikkien aikojen alhaisin, ainoastaan 42,61 prosenttia. Alhainen äänestysprosentti puhuttaa aina vaalien alla ja asettaa unionin mielekkyyden kyseenalaiseksi: miten voimme puhua demokraattisesta yhteisöstä, jos alle puolet kansalaisista ylipäätänsä vaivautuvat äänestämään? 

Unionin mielekkyydestä puhuttaessa mainitaan usein termi demokratiavaje, joka tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että unionin toimielimet ja päätöksenteko kärsivät demokratian puutteesta. Kansalaisten katsotaan etääntyneen unionista, minkä lisäksi heidän mahdollisuutensa vaikuttaa sen toimintaan ovat vähäiset. Unioni koetaan etäiseksi, vaikeasti ymmärrettäväksi ja näin ollen helposti myös turhaksi taakaksi. Äänestämättä jättämiselle onkin kaksi pääasiallista syytä: kiinnostuksen puute ja jaloilla äänestäminen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa on kyse siitä, että unionin toiminta ei yksinkertaisesti kiinnosta, mistä syystä äänestäminenkään ei houkuttele. Jaloilla äänestämisessä on kyse hieman päinvastaisesta asiasta, eli unionin toiminta kiinnostaa, mutta sen toimivalta kyseenalaistetaan. Äänestämättä jättäminen on tällöin keino protestoida epälegitiimiksi koettua järjestelmää vastaan. 

Mielestäni kritiikki unionia kohtaan kumpuaa usein tietämättömyydestä. Olemme onnekas sukupolvi, joka on tottunut unioniin ja sen mukanaan tuomiin asioihin, kuten Schengen-alueeseen ja mahdollisuuteen opiskella ulkomailla. Nämä asiat yhdessä monen muun edun kanssa eivät ole kuitenkaan itsestäänselvyyksiä, eivätkä ne olisi mahdollisia ilman eurooppalaisten valtioiden tiivistä yhteistyötä. 

Unionin ja integraation ansiosta Euroopassa ei ole sodittu sitten vuoden 1945. Tämä on pisin rauhanjakso, joka maanosassamme on koskaan vallinnut. EU:n ansioituminen rauhan saralla on huomioitu jopa Nobelin rauhanpalkinnolla, joka myönnettiin unionille vuonna 2012. Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla tuskin mikään Euroopan suurvalloista olisi uskonut, että sadan vuoden päästä nämä entiset vihollisvaltiot tekisivät yhteistyötä paitsi turvallisemman Euroopan, myös turvallisemman maailman puolesta. EU onkin tunnettu ihmisoikeuksien puolustaja: unionin perusoikeuskirjan mukaisesti kaikessa unionin toiminnassa tulee kunnioittaa ja edistää unionin kansalaisille myönnettyjä oikeuksia. Näitä oikeuksia ovat muun muassa oikeus koulutukseen, oikeus työnvälityspalveluihin ja syyttömyysolettama. Kuten sanottua, nämä oikeudet ovat meille itsestäänselvyyksiä, mutta esimerkiksi vuonna 2004 unioniin liittyneiden, entisen itäblokin maiden kansalaisille ne eivät sitä varmasti olleet.  

Eduistaan huolimatta unionilla, kuten millä tahansa ylikansallisella taholla, on ongelmansa. Olisikin todella sinisilmäistä ajatella, että unionin pitäisi toimia mutkattomasti. Unionin suurimmat ongelmat liittyvät kiistatta talouteen. Vaikka Ison-Britannian poistuminen unionista aiheuttaa päänvaivaa niin komissiolle, lainsäätäjille kuin tavallisille opiskelijoille, on Brexit euroalueen ongelmiin nähden pieni pulma. Yhteisvaluutta on jatkuvan kritiikin kohteena, sillä se heikentää jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tehdä korjaustoimia laman aikana. Jos valuutta olisi kansallinen, voisi maan keskuspankki lamatilanteessa laskea korkotasoa, mikä edistäisi talouskasvua. Kun valuutta on yhteinen, on Euroopan keskuspankin asettama korko liian korkea monelle jäsenvaltiolle, kuten Italialle. Valtion ei ole myöskään mahdollisuutta hyödyntää devalvaatiota eli valuutan arvon alentamista suhteessa muihin valuuttoihin viennin kasvattamiseksi. Jäsenvaltioiden olemattomia mahdollisuuksia hyödyntää rahapolitiikan keinoja pidettiin alkujaan yhtenä euron myönteisistä puolista, mutta se on nyt osoittautunut ongelmalliseksi. 

Vaikka EU on tunnettu ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja demokratian edistäjä, eivät nämä arvot toteudu unionissakaan täydellisesti. Esimerkkeinä mainittakoon Unkari ja Puola, joiden oikeusvaltioloukkaukset voivat johtaa siihen, että nämä valtiot menettävät unionilta saamansa tukirahat. Todennäköistä kuitenkin on, ettei EU – sen puoleen, kuin mikään muukaan ylikansallinen elin, kuten YK – pysty tehokkaasti torjumaan näiden valtioiden kehitystä kohti epädemokraattisuutta. On mahdollista, että valtiot, jotka eivät noudata unionin keskeisiä arvoja, joutuvat lähtemään unionista. Vaikka tämä puolustaisi unionin periaatteita, tuottaisi se paljon haasteita maanosamme yhtenäisyydelle ja yhteistyölle. 

Kuten sanottua, EU:lla on sekä vahvuutensa että heikkoutensa. On täysin oikeutettua olla skeptinen unionia kohtaan. Siinä on omat ongelmansa eikä sen voida väittää tuoneen Euroopalle pelkkää hyvinvointia. Oikeutettua ei kuitenkaan ole jättää äänestämättä sillä nojalla, että EU on rasite tai tuntuu vieraalta. Jos haluat Suomen eroavan unionista, löydät varmasti ehdokkaan, joka on samaa mieltä. Jos jätät äänestämättä, edesautat demokratiavajeen syntymistä ja sitä, että Brysselissä vaikuttavat ihmiset ovat täysin tietämättömiä tavallisten kansalaisten tarpeista. Varmasti ovat, jos tavallinen kansa ei äänestä. Suurin osa meistä ei tule asettumaan parlamenttivaaleissa ehdolle tai muutoinkaan työskentelemään unionissa. Näin ollen, vain äänioikeuttamme käyttämällä voimme varmistaa sen, että olemme kertoneet oman mielipiteemme unionin tulevaisuudesta. Äänestäkäämme siis omannäköisemme unionin puolesta, oli se sitten vahva, heikko tai jotain siltä väliltä. 

Vaaliterveisin,

Anna Correa de Mora

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s