Eurovaalit ovat täällä, oletko valmis?

Hyvää vaalikevättä kaikille! 

Ennakkoäänestys Euroopan Unionin parlamenttivaaleissa on nyt käynnissä. Suomesta valitaan parlamenttiin 13 europarlamentikkoa eli meppiä. Kyseiset henkilöt yhdessä 738 muun parlamentin jäsenen kanssa edustavat meitä, unionin kansalaisia, seuraavan viiden vuoden ajan. Kuten Suomen eduskunnan, myös parlamentin tehtävänä on säätää lakeja, eli unionin tapauksessa asetuksia, direktiivejä sekä päätöksiä. Lisäksi parlamentilla on erityinen valvontavastuu, eli se valvoo lähes kaikkien unionin toimielinten toimintaa ja huolehtii siitä, että kaikessa unionin toiminnassa noudatetaan demokratiaa.  

EU:n suuresta merkityksestä huolimatta äänestysprosentti on parlamenttivaaleissa ollut tasaisen laskeva. Ensimmäisissä parlamenttivaaleissa lähes 62 prosenttia unionin silloisista kansalaisista käytti äänioikeuttaan, vuonna 2014 luvun ollessa kaikkien aikojen alhaisin, ainoastaan 42,61 prosenttia. Alhainen äänestysprosentti puhuttaa aina vaalien alla ja asettaa unionin mielekkyyden kyseenalaiseksi: miten voimme puhua demokraattisesta yhteisöstä, jos alle puolet kansalaisista ylipäätänsä vaivautuvat äänestämään? 

Unionin mielekkyydestä puhuttaessa mainitaan usein termi demokratiavaje, joka tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että unionin toimielimet ja päätöksenteko kärsivät demokratian puutteesta. Kansalaisten katsotaan etääntyneen unionista, minkä lisäksi heidän mahdollisuutensa vaikuttaa sen toimintaan ovat vähäiset. Unioni koetaan etäiseksi, vaikeasti ymmärrettäväksi ja näin ollen helposti myös turhaksi taakaksi. Äänestämättä jättämiselle onkin kaksi pääasiallista syytä: kiinnostuksen puute ja jaloilla äänestäminen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa on kyse siitä, että unionin toiminta ei yksinkertaisesti kiinnosta, mistä syystä äänestäminenkään ei houkuttele. Jaloilla äänestämisessä on kyse hieman päinvastaisesta asiasta, eli unionin toiminta kiinnostaa, mutta sen toimivalta kyseenalaistetaan. Äänestämättä jättäminen on tällöin keino protestoida epälegitiimiksi koettua järjestelmää vastaan. 

Mielestäni kritiikki unionia kohtaan kumpuaa usein tietämättömyydestä. Olemme onnekas sukupolvi, joka on tottunut unioniin ja sen mukanaan tuomiin asioihin, kuten Schengen-alueeseen ja mahdollisuuteen opiskella ulkomailla. Nämä asiat yhdessä monen muun edun kanssa eivät ole kuitenkaan itsestäänselvyyksiä, eivätkä ne olisi mahdollisia ilman eurooppalaisten valtioiden tiivistä yhteistyötä. 

Unionin ja integraation ansiosta Euroopassa ei ole sodittu sitten vuoden 1945. Tämä on pisin rauhanjakso, joka maanosassamme on koskaan vallinnut. EU:n ansioituminen rauhan saralla on huomioitu jopa Nobelin rauhanpalkinnolla, joka myönnettiin unionille vuonna 2012. Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla tuskin mikään Euroopan suurvalloista olisi uskonut, että sadan vuoden päästä nämä entiset vihollisvaltiot tekisivät yhteistyötä paitsi turvallisemman Euroopan, myös turvallisemman maailman puolesta. EU onkin tunnettu ihmisoikeuksien puolustaja: unionin perusoikeuskirjan mukaisesti kaikessa unionin toiminnassa tulee kunnioittaa ja edistää unionin kansalaisille myönnettyjä oikeuksia. Näitä oikeuksia ovat muun muassa oikeus koulutukseen, oikeus työnvälityspalveluihin ja syyttömyysolettama. Kuten sanottua, nämä oikeudet ovat meille itsestäänselvyyksiä, mutta esimerkiksi vuonna 2004 unioniin liittyneiden, entisen itäblokin maiden kansalaisille ne eivät sitä varmasti olleet.  

Eduistaan huolimatta unionilla, kuten millä tahansa ylikansallisella taholla, on ongelmansa. Olisikin todella sinisilmäistä ajatella, että unionin pitäisi toimia mutkattomasti. Unionin suurimmat ongelmat liittyvät kiistatta talouteen. Vaikka Ison-Britannian poistuminen unionista aiheuttaa päänvaivaa niin komissiolle, lainsäätäjille kuin tavallisille opiskelijoille, on Brexit euroalueen ongelmiin nähden pieni pulma. Yhteisvaluutta on jatkuvan kritiikin kohteena, sillä se heikentää jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tehdä korjaustoimia laman aikana. Jos valuutta olisi kansallinen, voisi maan keskuspankki lamatilanteessa laskea korkotasoa, mikä edistäisi talouskasvua. Kun valuutta on yhteinen, on Euroopan keskuspankin asettama korko liian korkea monelle jäsenvaltiolle, kuten Italialle. Valtion ei ole myöskään mahdollisuutta hyödyntää devalvaatiota eli valuutan arvon alentamista suhteessa muihin valuuttoihin viennin kasvattamiseksi. Jäsenvaltioiden olemattomia mahdollisuuksia hyödyntää rahapolitiikan keinoja pidettiin alkujaan yhtenä euron myönteisistä puolista, mutta se on nyt osoittautunut ongelmalliseksi. 

Vaikka EU on tunnettu ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja demokratian edistäjä, eivät nämä arvot toteudu unionissakaan täydellisesti. Esimerkkeinä mainittakoon Unkari ja Puola, joiden oikeusvaltioloukkaukset voivat johtaa siihen, että nämä valtiot menettävät unionilta saamansa tukirahat. Todennäköistä kuitenkin on, ettei EU – sen puoleen, kuin mikään muukaan ylikansallinen elin, kuten YK – pysty tehokkaasti torjumaan näiden valtioiden kehitystä kohti epädemokraattisuutta. On mahdollista, että valtiot, jotka eivät noudata unionin keskeisiä arvoja, joutuvat lähtemään unionista. Vaikka tämä puolustaisi unionin periaatteita, tuottaisi se paljon haasteita maanosamme yhtenäisyydelle ja yhteistyölle. 

Kuten sanottua, EU:lla on sekä vahvuutensa että heikkoutensa. On täysin oikeutettua olla skeptinen unionia kohtaan. Siinä on omat ongelmansa eikä sen voida väittää tuoneen Euroopalle pelkkää hyvinvointia. Oikeutettua ei kuitenkaan ole jättää äänestämättä sillä nojalla, että EU on rasite tai tuntuu vieraalta. Jos haluat Suomen eroavan unionista, löydät varmasti ehdokkaan, joka on samaa mieltä. Jos jätät äänestämättä, edesautat demokratiavajeen syntymistä ja sitä, että Brysselissä vaikuttavat ihmiset ovat täysin tietämättömiä tavallisten kansalaisten tarpeista. Varmasti ovat, jos tavallinen kansa ei äänestä. Suurin osa meistä ei tule asettumaan parlamenttivaaleissa ehdolle tai muutoinkaan työskentelemään unionissa. Näin ollen, vain äänioikeuttamme käyttämällä voimme varmistaa sen, että olemme kertoneet oman mielipiteemme unionin tulevaisuudesta. Äänestäkäämme siis omannäköisemme unionin puolesta, oli se sitten vahva, heikko tai jotain siltä väliltä. 

Vaaliterveisin,

Anna Correa de Mora

TYY – what’s that ?

Hei, nimeni on Sofia Engblom ja olen ollut kohta neljä kuukautta TYYn hallituksen jäsen. Hain TYYn hallitukseen aika extempore, vaikka pinnan alla ajatus oli muhinut jo jonkin aikaa. Kriiseilin sitä, että 22-vuotiaana olin eläköitynyt opiskelija-aktiivin elämästä, saavuttanut sen hetkisistä partiopesteistä kaiken mitä halusin saavuttaa ja opintojen puolesta olisin voinut hakea syvärille jo keväällä. Syksyisessä illanvietossa kysyin silloiselta Ryhmä Lexin vararyhmäpuheenjohtajalta: “Mitä tarviis, että pääsis TYYn hallitukseen?”.

Valmistauduin hakuun huolella ja tulin valituksi hallitukseen. TYYn toimisto tuntui heti kotoisalta ja hallituskollegat mahtavilta. Nyt ennen vapun kiireitä on hyvä hetki palata miettimään niitä kysymyksiä, joita pohdin hallitukseen hakiessani ja tähän yhteisöön päästyäni. 

TYYn hallitus vuosimallia 2019. Kuvassa vasemmalta oikealle Sini Saarinen, Jeremi Nyyssönen, Ville Keränen, Otto Elomäki, Johanna Pohjonen, Sofia Engblom ja Risto Jokinen. (c Frida Pessi)

Onko ylioppilaskunnalla merkitystä?

TYYn hallitushaun alkaessa en loppujen lopuksi tiennyt kovin paljoa siitä, mitä ylioppilaskunnat ylipäänsä tekevät. Silloin ja alkuvuodesta pohdinkin paljon sitä, mikä on ylioppilaskunnan merkitys. Nyt voin jo sanoa varmasti, että ylioppilaskunnalla on suuri merkitys, ja se merkitys on kaikkein näkyvin juuri edunvalvonnan puolella. Ylioppilaskunta tuo opiskelijoiden äänen esiin tasolla, jolle opiskelijoiden äänet eivät ilman järjestäytymistä kuuluisi. Omalla sektorillani eli kansainvälisten asioiden sektorilla olemme tänä vuonna tehneet edunvalvontaa kv-asumiseen liittyen ja EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukuvuosimaksuihin liittyen. Jos me emme tekisi tätä edunvalvontaa, kuka tekisi?

Ylioppilaskunnalla on lisäksi mielestäni suuri merkitys opiskelijayhteisöön. Suomalainen opiskelijaelämä perustuu pitkälti opiskelijajärjestötoimintaan. Parasta opiskelijaelämässä onkin monesti oman järjestön yhteisöön kuuluminen. Kaikkien TYYn jäsenten ei siis tarvitse tuntea läpikotaisin TYYtä, vaan me voimme tukea yksittäistä opiskelijaa tukemalla hänen omaa yhteisöään. TYYn asiantuntijat tukevat opiskelijoita ja järjestöjä omalla asiantuntija-alallaan ja meillä on myös tehtäväänsä koulutetut häirintäyhdyshenkilöt sekä oikeudellisia palveluita jäsenille. 

Onko hallitusvuosi “sen arvoista”?

Tässä vaiheessa vuotta voin sanoa rehellisesti, että on. Yksi suuri syy, miksi hain nimenomaan ylioppilaskunnan hallitukseen oli se, että halusin päästä ryhmään, jonka jäsenet ovat erilaisia ja eri taustoista kuin minä. Tottakai meillä on paljon yhteistä, olemme kaikki yliopisto-opiskelijoita ja kaikki tavallamme aktiiveja. Meillä on kuitenkin kaikilla eri koulutusala, toisin kuin ainejärjestötoiminnassa. Partiossa johtamiani ryhmiä yhdisti taas selkeä sama arvopohja.On ollut todella antoisaa tutustua uusin ihmisiin ja päästä tekemään minulle ihan uusia asioita uudessa porukassa. Hallituskavereiden lisäksi TYYn toimistolla on asiantuntijoita, ja on ollut hienoa päästä työskentelemään yhdessä asiantuntijaparin kanssa.

Lisäksi vastaus edelliseen kysymykseen, eli merkityksellisyyteen, vastaa myös tähän. Kun hoidettavat tehtävät ovat merkityksellisiä, on ajan käyttäminen tehtävään sen arvoista. Usein asiat ovat jo valmiiksi tosi hyvin tai joidenkin asioiden muuttaminen saattaa kestää vuosia. Olen kuitenkin tehtävässäni päässyt tekemään riittävästi myös konkreettisia asioita ja ongelman ratkaisua, jolloin merkityksellisyys tekemisessä on säilynyt.

Mitä ylioppilaskunta oikeasti tekee?

Ylioppilaskunta on juridisesti mielenkiintoinen elin. Se ei ole yhdistys vaan lain määrämä yhteisö, jolla on laissa määrättyjä edunvalvonta- ja hallintotehtäviä. Oikkareille kirjoitettaessa en voi vastustaa viittamista lakiin. Yliopistolain 46 § mukaan: 

“Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä.”

Olen itse alkanut ajatella ylioppilaskuntaa enemmän opiskelijoiden ammattiliittona kuin opiskelijajärjestönä. Samalla tavalla kuin vaikkapa Lakimiesliitolla, meillä on työntekijöitä, luottamushenkilöitä, valiokuntia (TYYn siivet) ja jäseniä. TYY on demokraattinen yhteisö, jonka mielipide on vaaleilla valitun edustajiston mielipide.

Juridiikka sikseen, mitä TYY siis oikeasti tekee? Minulla on sektoreina kansainvälisyys, ympäristö, kehitysyhteistyö, yhdenvertaisuus ja vapaaehtoiset. Mainitsen tässä pari esimerkkiä siitä, mitä itse olen tehnyt näiden neljän kuukauden aikana. Olen järjestänyt opiskelijoiden ilmastolakkoa yhdessä aktiivisten opiskelijoiden kanssa, kokoustanut TYYn siipien kanssa ja auttanut siipiä edistämään TYYlle tärkeitä teemoja yliopistoyhteisössä. Olen kysellyt rehtorilta yliopiston hiilineutraaliuuteen pyrkimisen etenemisestä ja kehittänyt TYYn kaksikielistä viestintää. Muut hallituksen jäsenet ovat tehneet omilla sektoreillaan koulutus- ja sosiaalipolitiikkaa, kuntavaikuttamista, opiskelijakulttuuria, yritysyhteistyötä sekä tukeneet järjestöjä ja kehittäneet koulutuksia. 

Kuvassa kirjoittaja itse! (c Frida Pessi)

….

Nämä kysymykset saattavat olla sellaisia, että ne ovat pohdituttaneet minun lisäkseni myös muita opiskelijoita. Ainakin itse olen ollut tyytyväinen näihin vastauksiin, joita olen TYYn hallituksessa kysymyksiin löytänyt. Minusta on ehdottoman tärkeää, että jokainen löytää opiskeluaikanansa yhteisön, johon voi kuulua. Yhteenkuuluvuus syntyy mielestäni yhteisistä arvoista ja kokemuksista. Yhteenkuuluvuutta pitää voida tuntea niin aktiivin kuin rivijäsenenkin.

TYYn edustajistovaalit pidetään syksyllä. Äänestämällä rivijäsen pääsee vaikuttamaan edustajistoon ja edaattorit ja varaedaattorit vaikuttavat TYYn näkemyksiin opiskelijaa koskevista asioista. TYYn hallituslaisena pääsee toteuttamaan näitä näkemyksiä. Tähän mennessä se on ollut palkitsevaa ja merkityksellistä hommaa, ja uskon vastaavani kysymykseen samalla tavalla myös vuoden lopussa.

Sofia Engblom

TYYn hallituksen jäsen ja ON

Edarisyksy ohi, nyt on kiitosten aika!

Heippa kaikki lukemaan eksyneet! 

Täällä kirjoittelee Ryhmä Lexin uusi ryhmäpuheenjohtaja Kristiina Arpiainen! Olen neljännen vuoden lexiläinen, joka on alun perin innostunut Ryhmä Lexin toiminnasta jo fuksisyksynä, jolloin eksyinkin edarivaaleihin ehdokkaaksi. Enemmän olen aktivoitunut kuitenkin vasta tällä kaudella ja joulukuussa otin kantaakseni ryhmäpuheenjohtajan viitan.

Aloittelimme edarivuotta 2019 viime viikolla iltakoululla, renkaan (TSE-lista, TYY Terveeksi ja Ryhmä Lex) tavoiteillalla sekä itse edustajiston kokouksella, mutta ajattelin että olisi mukava päivittää tänne, mitä kaikkea olemme syksyllä touhunneet! Vuodesta 2019 on tulossa TYY:n kannalta jännittävä, sillä edessä on edustajistovaalivuosi. Ryhmä Lexissä on tapahtunut paljon vaihdosta edaattorien suhteen vanhojen jäädessä sivuun, minkä huomaat varmastikin myös tekstistä. Näin ollen vaalien myötä kasvot tulevat varmasti muuttumaan edustajistossa etenkin ryhmämme osalta, joten jos edaritoiminta kiinnostaa, niin suosittelen jo tässä vaiheessa nykäisemään hihasta! 

Ryhmä Lexin edustus Lex ry:n kastajaisissa

Syyskuussa saatettiin edarisyksy käyntiin kokoustamalla edarin mittapuulla uskomattoman lyhyesti (vain 30 minuuttia!!) ja asialistalla olikin lähinnä kokousedustajien nimityksiä sekä ansiolautakunnan valitseminen. Kokouksen kokoonpano oli myös tavanomaisesta poikkeava ja mukana olikin neljä ensikertalaista. Syys- ja elokuun vaihteessa osallistuimme myös fuksirientoihin. Fuksiviikon tiistaina ihmismetsästyksessä pidimme fukseille väittelyharjoituksia ja vaikutuimme tulevaisuuden edaattoritoivojen retorisista taidoista. Kastajaisissa pidimme taas tietovisailua, jonka toteutus alkoi illan myötä heikkenemään. Hauskaa oli kuitenkin! 

Lokakuussa edustajiston kokouksen asialistalla oli toimintasuunnitelman (tuttavallisemmin TOSU) sekä tavoiteohjelman käsittelyn muutosehdotuksineen. Ryhmä Lexillä oli suhteellisen paljon kysymyksiä, kommentteja sekä muutosehdotuksia TOSUun, joista pidimme myös ryhmäpuheenvuoron edustajistossa. Lisäksi kävimme lähetekeskustelun keskipitkän aikavälin taloussuunnitelmasta. Keskustelu oli molempien osalta vilkasta ja ryhmämme kyseenalaisti erityisesti Turun Ylioppilaslehden budjetin suuruuden ja otimme kantaa sen supistamiseksi 10 prosentilla sekä lehden siirtämiseksi sähköiseen muotoon. Myös Q-talon budjetin reilu alijäämäisyys herätti keskustelua. Tilan käyttöaste ei luultavasi sen uutuudesta johtuen ollut saavuttanut tavoiteltua tasoa ja tappiot vuodelta 2018 olivat nousseet 13 000 euroon. Lokakuun kokouksessa hyvästelimme riveistämme Heli Luukkosen, joka on tehnyt tämän kauden ajan upean aktiivista työtä. Onnea Helille uusiin haasteisiin!

Marraskuussa kokoustimme kaksi kertaa. Toinen kokouksista oli edustajiston juhlakokous Turun kaupungintalolla, jossa Turun Ylioppilaskunnassa sekä sen alayhdistyksissä ansioituneita palkittiin. Tilaisuus oli hieno ja myös monia lexiläisiä muistettiin aktiivisuudesta erilaisilla huomionosoituksilla. Yliopiston entinen rehtorin Kalervo Väänänen piti puheen, jossa hän kertoi luottavansa meihin tulevaisuuden luojina. Myös Ryhmä Lexin Ville Laakso piti huikean jäähyväispuheen edustajistolle saattaen viisivuotisen edaattoriuransa päätökseen. Kiitos Ville kaikesta ja hyvää jatkoa!

Edustajiston juhlakokouksessa

Marraskuun ”varsinaisen” kokouksen iltakoulu pidettiin poikkeuksellisesti Pikku Macciassa, jossa meille pidettiin Unica-koulutus ja pääsimme esittämään kysymyksiä yrityksen toimitusjohtajalle. Tiesitkö, että Universitas Oy:n kautta TYY omistaa huomattavan osan Unicasta Fazer Food Services Oy:n ohella?

Marraskuun kokouksessa hyväksyimme edellisessä kokouksessa lähetekeskustelussa olleet TOSUn ja tavoiteohjelman sekä esitimme muutoksia keskipitkään taloussuunnitelmaan. Kokouksen jännittävin osuus olikin Turun Ylioppilaslehteen liittyvistä esityksistä äänestäminen. TYY Terveeksi oli tehnyt esityksen keskipitkään taloussuunnitelmaan Tylkkärin budjetin supistamisesta. Myös soihdunkantajat tekivät asiassa esityksen ja lisäksi esityksen Tylkkärin strategian muuttamiseksi.  Soihdunkantajien tapaan myös me teimme kaksi esitystä, joista ensimmäinen kuului näin:

Aloite Turun ylioppilaslehden strategian muuttamisesta 

Ryhmä Lex haluaa kehittää Turun ylioppilaslehteä (Tylkkäri) entistä sähköisempään, digitaalisempaan ja ekologisempaan suuntaan ajan hengen mukaisesti. Ryhmä Lex esittää, että Tylkkärin johtokunta valmistelee alkukevääseen mennessä Tylkkärin strategiaan muutoksen lisäämällä tavoitteeksi Tylkkärin sähköistämisen kokonaisuudessaan. Siirtymäajan ei tule olla yhtä vuotta pidempi. Ryhmä Lex ehdottaa, että paperisten lehtien määrää vähennetään jo siirtymäaikana. Tällöin aikaa jää entistä enemmän laadukkaan ja monipuolisen sähköisen sisällön kehittämiseen. Syksyllä rekrytoitavien henkilöiden kohdalla tulee kiinnittää huomiota siihen, mitä osaamista heillä on erityisesti sähköisen lehden tuottamisesta ja valinta tulee tehdä tällaista erityisosaamista silmällä pitäen. Ryhmä Lex ehdottaa, että siirtymän parissa työskentelevän toimitusharjoittelijan rekrytoinnissa harkitaan myös vaihto- ehtona käyttää tiedekuntien harjoittelutukea. 

Esitys: 

Ryhmä Lex esittää edustajistolle, että se päättää Turun ylioppilaslehden johtokunnan valmistelevan alkukevääseen 2019 mennessä Turun ylioppilaslehden strategiaan muutoksen lehden muuttamiseksi kokonaan sähköiseksi. 

Ja toinen: 

KTS-esitys:

”Ylioppilaskunta on ensisijaisesti edunvalvontaorganisaatio, eikä sen pääasiallinen tehtävä ole tuottaa palveluita. Ryhmä Lexin mielestä ei ole kohtuullista, että TYYn budjetista menee 80 000 euroa vuosittain eli 10% Turun ylioppilaskunnan lehden (Tylkkäri) avustamiseen. Tämä summa on liikaa suhteutettuna muihin avustuksiin. Yhteensä kaikki järjestöavustukset ovat vain hieman enemmän ja toisaalta esim Q-talosta päätettäessä edustajisto yksimielisesti linjasi, että sen tulisi pyöriä siirtymäajan jälkeen omavaraisesti. Minkä takia sitten Tylkkäriin käytetään niin paljon ylioppilaskunnan varoja vuosittain? Tämä ei ole ryhmämme mielestä kovinkaan oikeudenmukaista tai loogista, minkä takia haluamme kehittää Tylkkäriä omavaraisempaan suuntaan.

Useamman vuoden ajan olemme Ryhmä Lexinä olleet sitä mieltä, että lehteä ei tulisi tehdä paperisena ja pelkästään lehden sähköistäminen toisi säästöjä pitkällä aikavälillä. Tämä omalta osaltaan puoltaa tuen leikkaamista tulevaisuudessa. Tämän lisäksi Tylkkäri on jo nyt tehnyt viime vuosina noin neljä tuhatta euroa alle budjetin ja näin ollen toiminta ei muutu noin neljän tuhannen leikkauksella. Lisäksi moni muu ylioppilaslehti pyörii paljon pienemmällä avustuksella, mikä olisi myös Turun yliopiston opiskelijoiden etu, joten siihen tulee pyrkiä.

Tämä uudistus auttaisi kehittämään toimintaa omavaraisempaan suuntaan, minkä näemme ylioppilaskunnan kokonaisetuna. Sen vuoksi ehdotamme lisäksi, että Tylkkärin budjettia vähennetään 10 000 euroa vuonna 2019.Luotamme osaavaan lehden johtokuntaan ja toimitukseen tarkempien keinojen etsimisessä.Tämä säästö voidaan käyttää kattamaan Q-talon tuottamia odottamattoman suuria tappioita.

Näin ollen Ryhmä Lex esittää muutosta KTS:aan siten, että Tylkkärin TYYn saamaa avustusta pienennetään 80 000 eurosta 70 000 euroon vuonna 2019.”

Näkemyksiä kokouksessa oli monenlaisia todella moneen suuntaan ja edustajisto päätyi äänestämään jopa siitä, kuinka asiasta tulisi äänestää. Harmiksemme hävisimme äänestykset todella täpärästi ja Turun Ylioppilaslehden budjetti säilytettiin ennallaan

Edellä mainittujen lisäksi marraskuun kokouksessa äänestettiin vuoden 2019 TYYn hallituksesta ja Ryhmä Lexistä valituksi tuli Sofia Engblom vastuualueinaan kansainväliset suhteet sekä vapaaehtoiset. Myös valintatoimikuntaa sekä taloustoimikuntaa täydennettiin. Ryhmä Lexistä valintatoimikuntaan tuli valituksi tuli Essi Lehto ja taloustoimikuntaan Aleksi Nikkanen. Uusien valintojen ohella saimme taas kuulla yhden jäähyväispuheen, tällä kertaa LMP:n eli Laura-Maria Poikelan puolesta. Laura on ollut omasta fuksivuodestaan asti TYY-aktiivi ja toivonkin hänelle kaikkea hyvää tuleviin työhaasteisiin! Joulukuussa kokoustimme viimeistä kertaa ja kokouksessa valittiin Turun Ylioppilaslehden johtokunta, johon Ryhmä Lexistä tulivat valituiksi Jussi Väätäinen (pj), Joel Nurmi sekä Samuli Raikunen. Lisäksi järjestäydyimme uudelleen ja kuten alussa sanottu toimin nykyisin Ryhmä Lexin ryhmäpuheenjohtajana Noora Wilén astuessa sivuun tehtävästä. Kiitos Nooralle upeasta vuodesta!

Marraskuun edustajiston kokoonpano, mukana Noora Wilén, Essi Lehto, Tuomas Dahlström, Kristiina Arpiainen, Sofia Engblom, Laura-Maria Poikela sekä Kalle Kuusisto!

Talvisin terveisin,

Kristiina Arpiainen,

Ryhmä Lexin ryhmäpuheenjohtaja